Kukaan heistä ei oo edes vaivautunut kolmen vuoden aikana tutustumaan muhun, mutta luulis jo että heillä ois jäänyt musta jotain muuta mieleen kun se että mie oon läski, se on niin loukkaavaa että meinaan vaan itkeä, kun vaan ajattelenkin sitä!! Oikeesti mie oon tuntenut nää ihmiset niinkin kauan kun kolme vuotta ja niitten mielipiteet ei oo aikasemmin mua vähempäänkään hetkauttanut, mut tänään kyllä loukkaannuin.
Ja sitten kun vielä paljastu, että yks mun uusista ystävistä on kaksnaamanen paska, joka vihaa mua niin.. Ei .. Tänään ei oo ollut hyvä päivä!!!! ( paitsi ruokailiujen puolesta oon niin ylpee etten oo sortunut suklaaseen niinkuin yleensä kun vituttaa )
Ja sitten: kurjaa, että sinulla on ollut huono päivä, mutta jos yhtään helpottaa, niin minulla myös. Jos haluat tarkempia tietoja niin käy lukemassa mun blogi:)
En mitenkään halua loukata sua tai mitenkään moittia, mutta ootkos kuullut siitä, että päivässä kuuluisi syödä viisi kertaa? Laihdutuksen pitää pysyä terveenä, ettei sitten tule mitään inhottavia ongelmia, niin kuin eräälle läheiselleni tapahtui:(
Mä en voi pitää ruokapäiväkirjaa. Se laukaisee heti mussa juuri sen syön-niin-vähän-kuin-vain-voin ja se ei ole yhtään terveellistä. Mun ongelmani kun on pysyä kohtuudessa.
Täytyy suoraan sanoa että syöt järkyttävän vähän. Se ei oikeastaan ole kovinkaan terveellistä, ihan kokemuksesta. Toisaalta taas ihailen että joku pystyy tuollaiseen, sillä itse en ole enää pariin vuoteen pystynyt, sen jälkeen kun päätin etten enää koskaan laihduta niin rajusti kuin laihdutin aikoinaan.
Ihmisellä on niin monta puolta suoraan sanottuna. Se järkevä ja se tunnepuoli.