Kun eilen menin vaa-alle ja näin sen näyttävän taas 70 kiloa purskahdin itkuun. Olen antanut itseni taas repsahtaa epäterveelliseen elämään. Mua niin vittu rasittaa, etten osaa hillitä itseäni, vaikka tiedän sen olevan tarpeellista ja yleensä mulle helppoakin. Miksi kun maha on jo aivan täynnä ja koskee otan lisää keksejä? Miksi kun oksettaa jo valmiiksi, menen jääkaapille ja avaan tonnikalapurkin?
Mie ajattelen painoani aivan liikaa, tiedän sen. Se ei saisi olla mun elämän keskipiste, mutten voi sille mittän. Kun en ajattele tarpeeksi lihon. Tänään olen ajatellut ja syönytkin vain pussillisen nuudeleita, mutta tiedän illalla syöväni koska kotona on leivottu..
ÄLÄ SYÖ JOS EI OLE NÄLKÄ!!!!
Mä oon oppinut vasta elämän "kovan koulun" myötä hyväksymään itseni tälläsenä, kun olen. Sen jälkeen kaikki on ollut helpompaa, siis painoni ja kaiken muun suhteen...
Mä tiedän, ettei se oo helppoa, mut toivon silti, et jaksat ja pääset ton yli... :D Zemppii ja voimia!!! :D