On ollut pari aika tylsääkin päivää, ei oo tullut kun maattua riippumatossa lukemassa. Alice Seboldin kirja Oma Taivas kädessäni makasin auringossa ( kun toissapäivänä se vielä paistoi ) ja en malttanut laksea kirjaa kädestäni. Niin humoristisesti ja sydäntäsärkevästi kirjassa kuvattiin neljätoistavuotiaan Susien elämää - kuoleman jälkeen. Susie seurasi omasta taivaastaan vuosikausia rakkaidensa elämää maanpäällä.. Itse haluan ajatella, että kuolemani jälkeen pääsen taivaaseen, sillä uskonhan minä jumalaan. En haluaisi taivaan olevan tuollainen kun Susien, kuinka muka kestäisin  katsoa miten minulle rakkaat ihmiset jatkavat elämäänsä -ilman minua.?

Nyt ulkona sää on kaikkea muuta kun kesäinen ja päänsärky on aivan järkyttävä, toivon että sää paranisi, jotta saisin aikaiseksi lähteä jonnekkin. Nyt tulee vain maattua.