Kuukausi kului nopeasti, vaikka jokainen päivä tuntui matelevan. Joka päivä katsoin kelloa sata kertaa eikä se vieläkään ollut ilta tai seuraava päivä. Jotenkin tuntuu ettää oon koko loman odottanut, jotakin. Että loma oikeasti alkaisi. Uskoin että tästä kesästä tulee mahtava ( naiivia ). Uskoin nauttivani olosta ja rentoutuvani. Kulunut talvi ja kevät oli elämäni parhaimpia ja toivoin saman jatkuvan.. Mihin ne mun vasta saamani uudet ystävät oikein hävisivät heti todistusten jaon jälkeen. Puhelimiin ei vastata, eikä soiteta takaisin. Mun pitäisi kai olla rohkeampi, mennä käymään, kysyä suoraan.. Päivät kuluu vaan entistä hitaammin, mutta silti en halua että taas kuukauden päästä ajattelen mihin se aika hävisi.
Päivät pyrii taas ruuan ympärillä. Milloin söin viimeeksi? Paljon söin? Kuinka monta kaloria vielä saan syödä?
Haluaisin osata nauttia yksinäisyydestä. Haluaisin etten olisi yksin.
Oletko muuten varma, ettei tuosta laihduttamisesta tule sinulle pakkomiellettä? Olisi ikävää, jos sairastuisit ja minä tarkoitan sitä todella
Kiitos itsellesi kommenteistasi :)
- Lumisulka
Asialle joo pitäis tehdä jotakin, ja ehkä tässä lähipäivinä voisi jotain yhteistä toimintaa ehdottaa.
Mutta todellakin mene vaan suoraan juttelemaan niille frendeillesi, jos ne eivät sun kanssa tahdo olla niin tutustu uusiin ihmisiin ja unohda sellaset.
Minäkin suosittelen, että käy kyläilemässä kavereiden luona. Nekin saattaa ajatella, että hohhoijaa kun ei ole mitään tekemistä. :)