En ymmärrä sosiaalisia ihmisiä. Miten joku voi olla aina pirteä, puhelias ja kaikkien kaveri. Vanha lapsuuden ystäväväni oli samanlainen kun minä arka, hiljainen ja hieman surumielinen tai sellaisena minä hänet muistan.

Olin nykyisen aikalailla ainoan ystäväni kanssa ulkoilemassa, kun törmättiin muutamaan häneen kaveriinsa jotka olivat ryyppäämässä-perjantai ilta. Liityttiin seuraan ja aluksi olin, kuten yleensä vaan hiljaa ja istuin taustalla kunnes tyttö jollainlailla tutunlainen, muttei kuitenkaan tuli mun luo ja esittäytyi ja kysyi olenko-käyttäen nimeäni ja silloin tunnistin hänet vanha arka ystäväni oli muuttunut ylipuheliaaksi kaikkien kaverityypiksi. Puolen tunnin juttelun aikana hän oli kertonut minulle kaiken mitä hänelle nykyisin kuuluu ja olisin halunnut kuulla lisää. Ensimmäistä kertaa kun mulla oli oikeasti hauskaa tuntemattomien kanssa se loppui lyhyeen kun ystäväni jonka luona olin halusi lähteä. Toivon että näen kaverin uudestaan.

And when I feel unnoticed
Just two steps back from hopeless
You turn my world around with a single smile
That's who you are, that's who you are

-Aly & Aj: Shine

Lukuhetkistä. Niitä mulla on ollut aika vähän viimeisen kuukauden aikana ei vain yksinkertaisesti ole ollut aikaa ja kun on ollut olen vaan nukkunut. Kuitenkin olen saanut luettua kolme kirjaa. Claire Castillon ensimmäinen novellikokoelma oli pienoinen pettymys aivan loistavan pienensydämen jälkeen. Äidin pikkupyöveli oli jotenkin paljon tylsempi varmaan koska jokaisessa novellissa oli saman aihe. Löysin sitten kaverin suosituksesta uuden fantasia sarjan jonka eka osa sudenveli oli kyllä hieman kuin kopio maanlapset sarjasta..

Perhosvaikutus on aivan loistava elokuva. On ollut tarkoitus katssoa se vaikka kuinka montea kertaa, mutta aina on vaan jäänyt väliin. Leffassa hypitään ajassa ettenpäin taaksepäin ja minne sattuu vähän väliä ja se on juuri sopivan sekava ollakseen hyvä. Muutenkin rakastan kaikkia kirjojakin joissa päähenkilö on(tavallaan) mielisairas. Jotenkin se vaan kiehtoo mua.

tän päivän sää tuntui jo ihanan syksyisltä, syksyllä on okei jos kulkee katse maahan katsottuna, mutta kaikki näyttää ajattelevan että kesällä pitäis olla ilonen, rakastan syksyä.. En oo vähään aikaan kirjoitellut koska oon vältellyt erästä aihetta ja välttelen sitä edelleen jos seuraavan tekstiin mennessä olisin asian hyväksynyt.

You used to be that shoulder
That shoulder I could lean on through it all
But now it's getting colder
There's no love between these walls

- Paris Hilton: Jealousy