Eilen oli päivällä hieman haikea olo, kuuntelin Indican kappaletta Lapsuuden metsä ja itkin (taas se on kai nyt ollut mulla vähän aikaa jo tapana) mutta ei näistä fiiliksistä sen enempää ei oikein oo tältäosin kirjotettavaa kun edelleen ihan samanlainen ja yksinäinen olo.
Taa jäivät mansikkamaat
Ja ruostuneet haat,
Kun ratsuni lensi ylitse
Soiden, vettyneen maan,
Vei kaviot ilmaan laukatessaan.
Voi, kuinka kultaisen laakson
Löytäisin taas.
Kai vielä on paikka minulle,
Keskellä vehreyden.
Niin vapaa on lapsi laitumellaan. Eilen oli taas sellanen yllättävän poikkeuksellinen ilta. Näin vanhaa ystävää pitkästä aikaan ja pitkästä aikaan meillä oli oikeasti hauskaa. Ensin tietenkin jännitin erittäin paljon, mutta se hyvä puoli on kun näkee elokuvissa, että tulee heti paljon puhuttavaa. Batman-Yön Ritarin me sitten käytiin katsomassa, en ole aikaisempien Batman leffojen fani ollut, mutta tämähän oli loistava. Myönnän että halusin nähdä leffan aluksi vain Jokerin(heatg Ledger) takia, mutta lopulta rakastuin muihinkin hahmoihin.
Batman itsehän oli hieman tönkkö, mutta silti jotenkin hurmaava ollessaan ilman batman-asua. Ja Harvey Dent (Aaron Echart) oli niin loistavan monipuolinen hahmo, joka ensin ärsytti, mutta loppua kohden aloin pitämään hänestä enemmän ja enemmän. Kuitenkin, kuten myös sarjakuvissa Jokeri oli suosikkihahmoni, kuten myös aikaisemmissa leffoissa ja sarjakuvissa. Jotenkin siinä on vaan mielestäni jotain todella vangitsevaa ja ihanaa, kun jokeri on olevinaan niin sekaisin päästään niin silti lähes kaikki hänen sanomansa asiat, kun niitä oikein miettii vaikuttavat järkeviltä..Ainakin mielestäni. Elokuva oli yllättävän hauskaakin katsottavaa, nauroin maha kippurassa monessa kohdassa:) Paras Batman tähän saakka.
Meidän puheenaiheet illan aikana jotenkin aina alkoivat leffasta ja siirtyivät sitten johonkin aivan muuhun. mul oli taas vähän aikaa onnellinen olo, mutta kuten aina se ei kestänyt kauan.
Olit kommentoinut painoavautumistani blogissa. (Kiitos muuten siitä :)) En hetkeäkään usko, että sinä olisit lihava! Jostain syystä olet vain alkanut kuvitella niin.
Oletkohan miettinyt sellaista mahdollisuutta, että saattaisit olla hiukan masentunut? Kirjoituksistasi paistaa sellainen tietynlainen surumielisyys ja negatiivinen suhtautuminen moneen asiaan. Älä nyt loukkaannu, se ei ole tarkoitus. Yritän vain sanoa, että masennukseen kannattaa oikeasti hakea apua. Ei jatkuvaa pahaa oloa tarvitse jaksaa yksin!
Paljon voimia sinulle, Midria :)
Pakko kompata muita: sun laihdutuksesi on sujunut todella hyvin. Tuollainen onnistuminen tekisi mut hyvin ylpeäksi.
Kiitoksia muuten kommenteistasi blogiini, ne ovat piristäneet. <:
Oon vähän niinku Joey frendeissä :D
Miten ihmeessä oot onnistunu tossa sun painonpudotuksessa? oot supernainen :)
Huomasin kirjoituksistasi, vaikka tässä jotain kommentteja vastaan onkin, suunnatonta iloa elämästä. Kerrot tuntemistasi asioista, kuten ruohosta varpaiden välissä ja viileästä vedestä, tunnilta karkaamisista.
Luulen, että ihmisluonteeseen kuuluu surumielisyys ja lähes aina se on varjostanut esim. taiteilijoiden arkea. Joillakin sitä on enemmän (eikä se ole välttämättä ollenkaan huono asia, joillakin vähemmän) Sait jopa ylipuhutuksi tähän elokuvaan, vaikka vannoin etten sitä katsoisi :)