Koitan jatkaa positiivisella linjalla ja tää seuraava teksti on mullekin ikäänkuin jonkinlainen kokeilu, osaanko olla kokonaisen postauksen ajan iloisella tuulella.:) Joten varoitus jos oot tottunut mun normaaliteksteihin seuraava saattaa järkyttää sinua.

Kaksi päivää. Todella samanlaisia kahden aivan erilaisen ihmisen kanssa.

Toisen olen tuntenut vuosia, mutta pitkään olimme toisillemme vain sellaiset satunnaiset tutut lapsuuden ajan ystävyyden jälkeen. Nyt pelkäsin että olemme muuttuneet liikaa, mutta eihän se niin ollutkaan, huumorintaju oli pysynyt samanlaisena ja jutut lensi ja niin myös hysteerinen kikatus(puhun vain itsestäni, koska kaikkien muiden naurut on normaaleja) ja toivon että näemme jatkossa useammin.

Henkilö, jonka kanssa vietin päiväni lauantaina ei aina ole ollut kaverini, muistan vielä pari vuotta sitten kun emme voineet sietää toistemme seuraa(huomaa taas miten olosuhteet vaikuttaa asiaan). Pelkäsin hänen tapaamistaan vielä enemmän kun toisen, koska luulin hänen heittäytyvän taas ilkeäksi minulle, mutta ei mulla oli ihan järettömän hauskaa ja vaikka katottiinkiin elokuvia tuntuu ettei oltu hetkeäkään hiljaa. Leijailin seitsemännessä taivaassa kävellessäni kotiin. Vain koska olin saanut puhua jonkun kanssa.

Jäimpä taas koukkuun harvinaiseen turhaan sarjaan eli Kanadan huippumalli haussa, josta kuvassa ylhäällä ihana Sisi.Aion aloittaa jonkin harrastuksen kun vain tietäisi minkä. Ja voin myös erittäin ylpeänä ilmoittaa että olen ollut karrkilakossa 18 päivää.