Luulen että kaikilla on näitä suhteellisen pieniä juttuja jotka ärsyttää erittäin paljon ja muut eivät tunnu ymmärtävän että miksi. Mutta ainakin mulla oli jotain yhteistä eilen kolmen pikkumummon kanssa linja-autossa. Olin valmistautunut rentouttavaan kotimatkaan ei niin rentouttavan lääkäri reissun jälkeen ja istuin ikkuna penkille pistäen kuulokkeet korvilleni yrittäen fiilistellä Mew:n tahtiin kun autoon tuli kaksi miestä noin.50 vuotiasta ja erittäin kännissä.

 Muutenkin vihaan ihmisiä kun he ovat humalassa, heistä tulee äänekkäitä ja he eivät ymmärrä että ketään ei kiinnosta kuulla heidän koko elämän tarinaansa tunnin bussimatkan aikana. Miehet huusivat, puhuivat puhelinmessa ja kaikilla näytti olevan tuskaisan itsehillinnän takana ettei menisi ja löisi miehiä. Itse halusin vain kirkua jättäkää mut rauhaan antakaa nukkua, olin muutenkin aivan helvetin väsynyt jouduttuani heräämään ennen kuutta. Olin erittäin ylpeä tästäyhydestä mummosta kun poistutuaan bussista(tunnin jälkeen) ¨toinen miehistä nipisti tätä takamuksesta ja tämä huitasi miestä laukulla, tässä vaiheessa jo nauratti:)

Why are we so alone?
Even with company
We are afraid
For each day
A striking distance
Why are we so alone?
Even with company
If not then what
Will we stay
- Mew: Behind the drabes

Tämän tunnin jälkeen luulin jo saavani olla rauhassa, mutta ei bussi täyttyi ala-luokkalaisista pojista joiden karkin maiskutus sai mut haromaan hiuksiani ja hokemaan mielessäni älä tee mitään,älä nolaat vain itsesi. Ja istuin rauhallisesti puristaen tuolia loppumatkan.

Nyt on kaikki kuitenkin jo paremmin. Istun tässä koneella ja kuuntelen tätä Mew:n frengers albumia hymyillein: Olin laihtunut taas.

I know you and I know it won't take you long
to make me smile.

- mew: Am i wry, not