Mun oli tarkoitus, ihan oikeasti. En valehtele. Tän päivän ei pitänyt mennä näin-.
Odotin taas jotain muuta, ystävää. Ihanaa päivää jonka jälkeen olisin sulkeutunut huoneeseen kuuntelemaan kaunista musiikkia ja hymyillyt pieni onnenkyynel silmän kulmassa. Iloisena. Tyytyväisenä elämääni.
Hyvä olo. Vielä eilen, en syönyt. Suunnittelin elämääni, onnellisena. Miksi aina annan periksi? Ehkä saldosi on rikki? Tai ehkä kaikki muut eivät ota asioita niin vakavasti kuin minä. Ehkä soitat huomenna ja olet kun mitään ei olisi tapahtunut ja sitten olen taas iloinen.
Mutta se on jo myöhäistä. Söin. Paljon. Tunnen kilojen tulevan takaisin ja sisässäni tunnen syvää ahdistusta. En halua. Älkää tuputtako mulle sitä suklaata- puhun käsilleni. Haluan itkeä. Haluan olla yksin. Haluan seuraa.
Mutta en pysty.
Esitän taas muille. Sanon kaikki on hyvin. Hymyilen.
Kiitos kommentistasi, piristää kummasti kun jollakin on jotain sanottavaa! :> En halua häiritä sinua minun valituksellani, mutta sanon vain että oli lievästi sanottuna kauhea viikonloppu. Ei siitä sen enempää..
Nyt on aika samanlainen olo kuin sulla. Itken, haluan ystävän jolle puhua. Voimia sinulle. <3
Valokuvaamiseen jää koukkuun. Lopulta katsoo maailmaa _aina_ tähtäimen läpi. ("Ai hitsi kun tosta saisi ihanan kuvan, hitto vaan kun kamera ei ole mukana!")
Sinällään on hyväkin, huomaa kaikki pienet, erikoiset, kauniit yksityiskohdat.. niin itsessään kuin ympäröivässä maailmassakin.
Itsensä valokuvaaminen on eräänlaista itsetutkiskelua. Tapa etsiä ulkokuorestaan kaunista.
Valokuvaamalla voi nähdä itsensä niin rehellisesti kuin haluaa - tai olla näkemättä ollenkana.
Oma valinta, että mitä haluaa nähdä ja näyttää toisille.
Vähän kuten elämässä yleensäkin.
kiitos kommentistasi, sait minut hiukan paremmalle tuulelle :)
ja joskus vain on helpompaa esittää ja hymyillä, kuin näyttää muille kuinka paha on olla. toivottavasti hän soittaa ja tulet paremmalle mielelle!
Se kyllä jää pömpöttämään ja luulen että se onkin yksi syistä, miksi ajattelen veden juonnista kuten ajattelen. Olisiko sinulla minulle mitään hyvää "ajoittamisvinkkiä" tuolle juomiselle niin, että saisin vältettyä sitä ällöttävää oloa, jonka veden juominen itselleni monesti aiheuttaa?
Nii. Scary moviet on kyllä ihan kivoja kun on tehty kauhusta komediaa, mutta toi ei ollu läheskään niin hyvä. Joo välillä tulee syötyä vähän liikaa, mutta onneks se pysyy siinä yhdessä päivässä viikossa. :)
No tuota, olen itsekkin kovasti koittanut palauttaa sosiaalisia taitojani haltuuni, olo on ujo ja onneton ilman jatkuvaa puhetta ja nauramista, muiden seuraa.
Näemmä myös sinä kaipaat seuraa. Sosiaalisuus on hankala käsite, joka aiheuttaa hiustenlähtöä, ainakin minulle.
Älä kuitenkaan vedä stressiä liiasta syömisestä yhden päivän aikana. Itse olen laskeskellut kaloreita jonkun aikaa ja olen koittanut olla muutaman päivän syömättä mitään. Sitten tulee se yksi huono päivä, joka pilaa rytmin ja sitten suuhun uppoaa vaikka mitä. Niinä aikoina muistelen, mitä poikaystäväni minulle sanoi: ajattele, että korvaat sillä kerralla muutaman päivän syömättömyyden. En kyllä ole varma, auttaako se, mutta sitä yleensä mietin.
älä muuta sano! mustakin tuntuu että nyt on tosi monella itsehillintä repsahtanut ja karkkia ja muita herkkuja on tullut syötyä riittämiin. no, tällä viikolla on hyvä ottaa taas itseään niskasta kiinni ja jatkaa entiseen malliin :)
Kirjoittaja
Tyttö. Toiminut aikaisemmin nimellä I Love Coconuts.. Lokakuuhun asti. http://www.blogilista.fi/blogi/i-love-coconuts/20667 Ensimmäiset kuukaudet blogi keskittyi kirjoihin ja painon kanssa pelleilemiseen, ja nykyään ärsyttää koko tekstit, joten oon alkanut poistella niitä.. Heinäkuusta alkaa uudistunut blogi. Tän blogin kirjoittelu hieman ehkä jäänyt, aloitin blogin joka ei ole anonyymi, joku ahkera saataa mut löytää ihan itsenänikin, mutta tämä silti tulee olemaan suuremmassa osassa tai tänne voi kertoa enemmän.
Nyt on aika samanlainen olo kuin sulla. Itken, haluan ystävän jolle puhua. Voimia sinulle. <3
Sinällään on hyväkin, huomaa kaikki pienet, erikoiset, kauniit yksityiskohdat.. niin itsessään kuin ympäröivässä maailmassakin.
Itsensä valokuvaaminen on eräänlaista itsetutkiskelua. Tapa etsiä ulkokuorestaan kaunista.
Valokuvaamalla voi nähdä itsensä niin rehellisesti kuin haluaa - tai olla näkemättä ollenkana.
Oma valinta, että mitä haluaa nähdä ja näyttää toisille.
Vähän kuten elämässä yleensäkin.
ja joskus vain on helpompaa esittää ja hymyillä, kuin näyttää muille kuinka paha on olla. toivottavasti hän soittaa ja tulet paremmalle mielelle!
Ällöttää jos ei tiedä kaikkia kalorimääriä...
Mistä ihmeestä voi yleensäkkään tietää esim. tavallisten ruokien kalorit ?
Jännä, että miten erilailla aivot silloin raksuttavat.
Näemmä myös sinä kaipaat seuraa. Sosiaalisuus on hankala käsite, joka aiheuttaa hiustenlähtöä, ainakin minulle.
Älä kuitenkaan vedä stressiä liiasta syömisestä yhden päivän aikana. Itse olen laskeskellut kaloreita jonkun aikaa ja olen koittanut olla muutaman päivän syömättä mitään. Sitten tulee se yksi huono päivä, joka pilaa rytmin ja sitten suuhun uppoaa vaikka mitä. Niinä aikoina muistelen, mitä poikaystäväni minulle sanoi: ajattele, että korvaat sillä kerralla muutaman päivän syömättömyyden. En kyllä ole varma, auttaako se, mutta sitä yleensä mietin.