Tuntuu oudolta, en oikein osaa kirjoittaa en ole osannut vähään aikaan. Tuntuu kun ei olisi mitään sanottavaa. Tai on, mutta kaikki on patoutunut sisään enkä saa sitä ulos. En tiedä. Turhauttavaa. Yritän kyllä, mutta joka kerta kun saan jotain kirjoitettua pyyhin tekstin pois ja aloitan alusta. olen istunut tässä puoli tuntia. Keksipaketti on tuossa vieressä ja jotenkin ajatukset harhautuvat vaan siihen enkä saa aivoistani ulos mitään.
Ja taas käsi ohjautuu pakettia päin, miten voin olla näin tyhmä.
Tässä vaiheessa haluan pyytää anteeksi lukijoilta, koska olen lähtenyt suuntaan joka ei ole sama kuin aikaisemmat tekstini, enkä itsekään halua näin tehdä, koska haluan säilyttää oman persoonallisuuteni, itseni..
enkä muuttua massaksi, en aio pitää blogia laihdutusblogina, vaikka se onkin suuri osa elämääni. Kunhan saan ajatukseni kasaan(en saa edes lausetta lopetettua)
Väsyttää en yhtään jaksaisi, toivon että(ei en vaan saa ajatuksia kasaan)
Olo on vain niin sekava. en, en vaan..

Anteeksi.
Ja sitten kun olet taas vauhdissa, on niin paljon helpompi olla. Niinkuin Anukin kommentoi, avattu solmu ei enää uudestaan mene jumiin, vaan olet siitä jotain oppinut.
Hengessä mukana :)
Älä silti stressaa itseäsi liikaa vaan anna itsellesi aikaa ja anna niiden solmujen hiljalleen avautua =)
Missähän ne mun hyvät päivät taas viipyy...
Yritä sinä vaikka puhua jonkun kanssa? Voimia!