Aamu. herään mennäkseni kouluun yhdeksältä. En jaksaisi yhtään nousta, väsyttää niin paljon. Kuitenkin nousen, otan kaapista vaatteet, mitä vaan käteen sattuu ja lähden ulos(ensin tietenkin puettuani) Nousen pyörän selkään ja lähden vetämään kovaa vauhtia mäkeä ylös, en halua myöhästyä.

Koulunkäytävät. Tyhjät hiljaiset, mutta kellohan on vasta viittä vaille: missä kaikki on?..  Luokan ovessa on lappu kolmea ensimmäistä tuntia ei olekaan. Ensin tunnen turhautumista, jonka jälkeen hymyilen nyt saan enemmän liikuntaa, pakollista ja poljen hyräillen takaisin kotiin.

Päätän kävellä kouluun ja otan cd-soittimen reppuuni, kävely sujuu paremmin ja nopeammin kun saan rytmiä askeleisiini. Koulu. Melua, nyt on parempi.

Puhetta, puhetta, puhetta. yhtäkään hiljaista tuntia. Minäkin puhun, tuntuu hyvältä. Sanon kaikille heippa ja mulla on niin paljon energiaa että juoksen kotiin.

Kotona syön leivän, aikaa kuluu, syön toisen ja puhelin soi. Olen aina niin iloinen kun se soi.

Ensimmäinen joogatuntini. Kaveri on mukana, mutta keskitymme vain omaan tekemiseemme. Hengitä sisään. hengitä ulos. Tunne paino vasemmassa jalassasi. Rentoutusharjoituksia. Rakastin sitä. Ei liian vaikeaa, venyin hyvin. Tarpeeksi haastavaa. Luulen sen auttavan ylläpitämään kuntoani, kunhan löydän sen kunnon. Sovitaan näkevämme lauantaina.

Kotiin taas kävelen, jalkoja hieman särkee, mutta vain hyvällä tavalla. Syön muroja ja lisää leipää.

Nukahdan hymyillen. Ajatukseni ovat selketä ja kirkkaat. Kiitos kaikille auttavista kommenteistanne.