Viikonloppu alkaa taas sillä samalla uuvuttavalla rutiinilla. Oli paljon mitä mun oli tarkoitus tehdä, mutta siinä istuessa ei muistanut mitään. Nyt taas muistan ja lupaan itselleni jälleen huomenna, sitten huomenna. Ei. Sittenkin tänään. Ei pidä enää lykätä asioita eteenpäin tänään sen teen ja kuitenkin taas jänistän ja herään aamulla unohtaen.
Onko kamalaa että mua lohduttaa toisen surkeus. Vaikka hän on ystäväni lohduttaudun ajatuksella että hänelläkin oli kauhea päivä, kauheampi kun mulla. Musta tuntuu että hänkin lohduttautuu sillä että mulla on kurjaa. Ollaan molemmat tälläisiä epävarmoja toistemme kanssa äänekkäitä kaipuun täyttämiä ihmisiä. Ihana ilta taas eilen. tuntuu että nykyään voimme oikeasti puhua kaikesta ja hänen kanssaan voin olla rehellisempi kun koskaan täälläkään olen ollut. Mutta silti on asioita joita en voi sanoa. En voi ymmärtää miten meillä riittää näinpaljon puhuttavaa. Mulla on ystävä:)
Jotenkin tää Vilkkumaan kappaleen säe kertoo meistä todella paljon:
Joo, sä oot mun ystävä
Esittelet mulle tyyppejä
Ja sitten kerrot, miten ne mua kommentoi
Niin julmasti jotkut voi
Sä tajuat mun kyyneleet
Haluaisin hehkuttaa, kertoa kaikesta mistä puhuimme mutta tunnen että se loukkaisi hänen yksityisyyttään joten en kerro, en kaikkea. En vielä.
Tänään ensimmäistä kertaa tunsin todella kuuluvani joukkoon.
Netissä on hienoa just se, ettei kukaan tiedä kuka oon. Voin esimerkiksi kirjautua sivustolle ja olla kertomatta kenellekään, millä nikillä siellä oon (silloinhan mua ei varsinaisesti oo olemassa).
Jotkut ihmiset on ilkeitä, mutta esim. rakkausrunot.fi:ssä saa harvoin keneltäkään haukkuja, korkeintaan "rakentavaa palautetta" (ne jotka tuhlaa aikaansa toisen runon haukkumiseen, eivät voi kirjoittaa hyvää runoa -> koska kokevat tarvetta pönkittää itseään toista haukkumalla, eli niistä ei kannata välittää)
Niin ja tuolla sivustolla voi hyvinkin jäädä ilmankin kommenttia, jos ei ole aktiivinen ja kommentoi muiden runoja ;)
Joten rohkeesti vaan, ei sillä oo mitään väliä onko ne "oikeanlaisia", jos niissä on asiaa, ne on hyviä.
Mun mielestä sä huomaat asioita, joita monikaan ei huomaa (joka on sitä asiaa, ainakin niin ajattelen) esim. "Onko kamalaa että mua lohduttaa toisen surkeus. Vaikka hän on ystäväni lohduttaudun ajatuksella että hänelläkin oli kauhea päivä, kauheampi kun mulla."
Tosi moni tekee niin huomaamattaan ja silloin se ei ole oikein hyvä (se voi mennä vahingossa yli ja esim. huomaa, kun toisella menee paremmin, ettei ole enää mitään yhteistä ja on rakentanut ystävyyden sille pohjalle, että kaikki on paskaa tai jotain muuta jännää),
jos sen huomaa (=ns. oivallus) niin se ei voi olla oikein paha (koska ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja hakee luonnonlailla tasapainon, esim. sopeutuu vuodenaikoihin)
JA silloin esim. siitä voi kirjoittaa huonon runon sijasta hyvän runon :D
Runo on aina hyvä silloin, kun itse on siihen tyytyväinen ja jos itse pitää siitä, sama se niille muille on.
Jos ei pidä, niin voi miettiä MIKSI ei pidä. Onko se tekstin asussa? tekstin asiassa? nuohan on suhteellisen helposti korjattavissa, mutta jos esim. pelottaa mitä muut niistä sanoo / tykkää, voi miettiä miksi sillä on mitään väliä? ja kenelle niitä runoja oikeastaan tekee? Onko niillä jokin tarkoitus?
Ja omiaan ei kannata verrata toisten runoihin, muuten ei tuu kirjoittamisesta mitään (kokemus puhuu).
Tärkeintä varmaan olis päästä irti siitä ajatuksesta, että millainen runon tulisi olla. Mulle ainakin runon "tulee olla" ihan mitä vaan, ilman sääntöjä, vaikka pelkkää kirjoitusvirhettä, ihan sama, jos se on musta hyvä.
Nää nyt vaan on mun mielipiteitä ja loppujen lopuksi mä en tiedä mitään, kaikki tietää ite paremmin.
Tulipa pitkästi :D
Toivottavasti tästä tajus jotain.
Mulla on vähä tuollanen ongelma, että siirrän asioita aina "huomiselle", ja huomenna siirrän huomiseks jnejne.. Lopuksi hirveä kierre enkä mitään saa tehtyä koskaan..
Mulla on muuten myös tuo tuollainen siirtämisjuttu. Mun on pitäny jo jonkun aikaa siivota mun huone koska se on ihan pommin jäljiltö mut ei oo aikaa / mietin aina että seuraavana päivänä ehtii.
Olen siis iloinen puolestasi.
Joskus oikeasti lohduttaa
että itsellä ei sittenkään mene niin huonosti
kuin vaikkapa naapurilla jne...
Mitä tekniikkaan tulee, meitä hölmöjä taitaa olla moneen lähtöön. Tietokone meidän talouteen tuli vasta noin viisi vuotta sitten, ennen sitä en melkein osannut edes käynnistää konetta! Ainoa vahvuuteni on juuri nämä Microsoft Officen ohjelmat, joita olen opiskellut liiketalouden yhteydessä. Muuten minulla onkin peukalo keskellä kämmentä :D
Voin vain kuvitella, miten hyvältä susta tuntuu. Mäkin haluaisin ystävän, mutta oon varmaan jotenkin vain kykenemätön saamaan sellaista. Pidä sinä hyvästä kiinni :)
Hienoa kuulla, että oot tuntenu sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Voisin kirjottaa pidemmänkin tekstin vastaukseksi tähän sun tekstiin, mut mulla ei oikein nyt leikkaa (hirveesti koulujuttuja), että en saa paljon mitään aikaan.