Luin kirjan. Luin kaksi molemmat tekivät muhun jonkinlaisen vaikutuksen jättivät jäljen. Miksi en siis ole kirjoittanut keskittynyt vain muhin asioihin.

Juuri loppui Cecelia Ahernin Yllätysvieras ja täytyy myöntää että mulla oli jopa kyyneleet silmissä melkein jo itkinkin mikä on yllättävää koska en ole koskaan kunnolla itkenyt kirjoja lukiessa aina saanut aikaiseksi vain muutaman säälittävän pisaran. Kirjan idea on loistava ja ihanan omaperäinen. Ahernin kirjathan ovat rakkausromaneja, mutta tähän oli sekoitettu fantasiaa.. Toinen päähenkilö Ivan nimittäin oli mielikuvitusolento tai kuten hän itse kuvaili itseään ammatillinen paras ystävä. Ivan sai katkerasta Elisabethista ulos tämän lapsekkuuden ja toi tämän elämänilon takaisin ja se sai minut haikeaksi kuten myös kirjan ei niin tavallisella tavalla onnellinen, mutta silti onnellinen loppu. Haluan että joku rakastaisi minua juuri noin, ilman mitään ennakkoluuloja, ilman ehtoja. Vain kaunista ja puhdasta kiintymystä. Jonkun kuka vie minut juoksemaan pelloille vesisateessa:)

Toinen jo viikko sitten ahmimalla luettu on Twilight Sagan neljäs osa Breaking Dawn. Maailman toisiksi ihanimman kirjasarjan toisikis viimeinen osa sai minut aluksi pettyneeksi. Ei tämän näin pitänyt mennä sanotaampa kaikille jotka tietävät mistä puhun että Olin Jacopin puolella ja olin kyllä iloinen siitä että hänkin sai jonkun jota rakastaa ainakin muutaman vuoden ajan, mutta olen silti himeman pettynyt, mutta siltikin onnellinen Edwardin puolesta. Siinäkin kirjassa oli kohtia jotka saivat tunteelliseksi Häät, häämatka ja Jasperin ja Alicen lähtö:(.. Aina kun tästä aiheesta pitäisi jotain kirjoittaa niin pää on täynnä lauseita mutta en saa niitä kirjoitettua.

Olen taas keskittynyt syömisiini liikaa, mutta silti olen jotenkin asiaan todella tyytyväinen. Otsikkokin (arctic monkeysin laulusta ) kertoo asiasta hieman jos osaatte päätellä.

Tänään olisi seurakunta tapahtumua johon yritän raahautua vaikka sosiaalinen kontakti edelleen pelottaakin.

Loppuun tekemäni Twilight pohjainen video: