Jos olet tai sinun läheisesi ovat joutuneet koulusurman uhreiksi en halua sinun lukevan tekstiä tai ottavan siitä mitään henkilökohtaisesti, koska teillä on oikeus surra ja teidän ei pitäisi vaivautua tälläisten asioiden lukemiseen, jotka voivat saada vihaiseksi ja ette ehkä  ymmärrä näkökantaani. En edes oikeastaan haluaisi kenenkään lukevan tätä, koska pelkään niin paljon sitä että ihmiset alkavat vihata minua.

Haluaisin kuitenkin teidän ketkä tämä lukivat kertovan omia mielipiteitään asiasta olivat ne minkälaisa vaan, vaikka sellaisiakin joista tässä sanon ärsyyntyväni, haluan oppia ymmärtämään muiden mielipiteitä-

???

Aihe josta en osaa kirjoittaa, ilmaista mielipidettäni selkeästi niin että ihmiset varmasti ymmärtäisivät.Etten vaikuttaisi täysin sydämmettömältä, en halua ihmisten vihaavan minua ja siksi olen ennen jättänyt tänätyyppiset tekstit kirjoittamatta(koska en ota asiaa henkilökohtaisesti) Kun viimeeksi keskustelu kääntyi tähän, koulusurmiin minulla oli vain kaksi henkilöä joiden ajatukset olivat samankaltaisia, nyt en usko kenenkään ymmärtävän.

 Vihaan tekopyhiä ihmisiä. En voi sietää sitä kun toisilleen tuntemattomat ihmiset ovat surullisia toistensa puolesta. (Olen vihainen kun minulta tuo kyky puuttuu tai ainakin on vajavainen.) Miksi tästäkin nyt piti tehdä koko kansan asia, oikein riepotella niitä samoja turhia kysymyksiä mediassa. Miks ei ymmäretä että ilman sitä Jokelan jutun analysointia viikosta toiseen, tätä ei olisi tapahtunut uudestaan.

Sillä kopiohan tämä oli, ei ennen sitä vuosi sitten sattunutta kenelläkään edes ollut sitä ajatusta päässään että tämä olisi mahdollista, sillä toisin kun USA:ssa ammuskelu ei Suomessa ole ollut niin yleistä. Nyt kuitenkin tämä uusi murhaaja on oikeasti vain säälittävä olisi edes keksinyt jotain omaperästä tappanut vaikka jotain eläimiä. Pitänyt kunnon lammasten uhrausrituaalin jonka jälkeen sitten ampunut itseään. anteeksi niille jotka ottavat tämän ylivakavasti, sillä itse en ota.

Miksi tehdä kaikki täysin samalla tavalla kun se aikaisempikin oli, ensimmäinen reaktioni kun näin uutisista asian ensi kertaa oli nauraa. sitten tuli vitutus, kohta taas alkaa se koulussakin että pitäisi puhua asiasta kun ei ole mitään sanottavaa..

Half of you is heavenly
Showing off your purity
The rest you is from the street
Like a line where they both meet

- Kt Tunstall: White Bird (pätkä kertoo jotenkin siitä minulle miten asioilla on aina kaksi puolta, kuten myös suhtautumisellani tähän asiaan)

Välillä kauhistelen itsekin suhtautumistani tähän. En vain ole koskaan osannut suhtautua sympatialla asioihin jotka eivät minua millään tavalla koske, olen kasvattanut itselleni ´niin kovan suojakuoren että harvat asiat jotka eivä suoraan kosketa minua tai läheisiäni eivät saa minussa aikaan minkäänlaista reaktiota. En osaa itkeä tälläiselle, vaikka äitini nyyhkyttää vieressä ja on kauhistunut tapauksesta. ihmisten yllättyneisyys saa minut tavallaan aika iloiseksi, ajattelen että jotkut ihmiset vielä uskovat toisiin ihmisiin ja ihmisten hyvyyteen, vaikka itse tätä uskoa menetän koko ajan.

En tiedä, haluaisin itkeä. haluaisin että välittäisin, yritin jopa ajatella että jos se olisi tapahtunut minulle meidän koulussa ja totuus on että niin kauhealta kun se saattaakin kuulostaa en silti välittäisi. Välillä toivon että joku tulisi ja ampuisi minut.

EDIT: nyt kun sain tämän purettua toivon jopa alkavani voida suhtautua asioihiin himena erilailla, en tiedä ainakin haluaisin. Älkää vihatko mua. Olkaa kilttejä.