Olen täynnä energiaa. Haluaisin juosta metsissä ihan vain juoksemisen vuoksi, hyppiä ylös ja alas musiikin kanssa, joka taustalla huutaakin täysillä. Haluaisin itsekin huutaa ilosta, huutaa puhtaasti energiaa. On niin iloinen olo, en voi lakata hymyilemästä. Pienet asiat saavat mut jo iloiseksi ja tälläiset päivät ja yöt, hyppimään ja hyperventiloimaan. Hymyilen, huudan haluan nauraa ääneen.
Ihmiset. Horoskooppini on jo pitkään sanonut että mun pitäisi olla seurallisempi käydä ulkona ja iloita ihmisten seurasta. En vain ole koskaan ollut tälläinen ihminen, eikä ole kaverinikaan mutta eilen olimme molemmat. Tutustuin uusiin ihmisiin ja en luule heidän vihaavan minua, koskakäyttäydyin eritavalla kun normaalisti. Aivan kun en olisi ollut edes minä. Mitään osaa käytöksestäni en tunnistanut. Nauroin, iloitsin ja puhuin aivan tuntemattomille ihmisille. Hymyilen taas. Jo kaverini lukisi tätä hän varmaan nauraisi ja pitäisi mua säälittävänä koska hänen mielest''n eilisessä ei ollut mitään erikoista, koska hän tunsi ihmiset etukäteen ja näkee heitä joka päivä.
Sosiaalisin päivä mikä mulla on ollut vuosiin. En haluaisi nytkään olla kotona vaan jossain tuolla vaan, juoksemassa, nauramassa, ihmisten kanssa. Vittu kun toiselle näistä ihanista kavereista koulu ja opiskeleminen on tärkeää ja toiselle bilettäminen, juominen. Olen vain niin onnellinen että heillä on mullekkin aikaa.
I'm a nightmare, a disaster
That's what they always said
I'm a lost cause, not a hero
But I'll make it on my own
I've got to prove them wrong
They'll never bring us down
-SimplePlan: Me against the world
Ihmiselle joka ei juo tai välitä koulusta.
Olen myös iloinen siitä ett' tunnen itseni jollain tavalla rakastetuksi, kun he molemmat haluavat olla minun kanssani mutta eivät toistensa. Rakastan kuunnella sitä kun he haukkuvat toisiaan, eivätpähän ainakaan vihaa minua- ehkä jollain tavalla kieroutunut tapa ajatella, mutta en haluaisi ystävieni olevan toistensa ystäviä ja musta tuntuu että kaikki heistäkin haluavat samaa, koska harvoin mua esitellään kenellekään.
Paitsi nyt.
Joskus 4-5 vuotta sitten olin kanssa aika arka ihmisten suhteen, muta pikkuhiljaa mä koko ajan rentouduin.
Tärkeintä on ajatella että olet hyvä tyyppi ja tutustumisen arvoinen. Kaikki muu tulee sen jälkeen.
Tällä hetkellä mun paljon ystäviä ja koko ajan huomaan olevani rennompi ja rennompi :)
Jepjep, on mulla aikomus joskus se Filmi poikki lukea loppuun :D Kiva jos sait edes jtn selvää mun sommitteluista kirjahyllyssä. Wirn, saattaa olla että tajuan ite parhaiten mitä missäkin on. Kiitti muuten kun jaksat käydä kommentoimassa! Ite en kovin useesti keksi mitään tähdellistä sanottavaa :/
Ei tuo kieroutunutta varmaan ole, sillä en minäkään haluaisi. Aivan niin kuin en haluaisi, että joku ystävistäni tulisi kanssani vaikkapa samaan miittiin ja sitten ystävystyisi juuri niiden miittityyppien kanssa, joiden kanssa minä haluaisin ystävystyä, mutta missä en onnistu itse.
Kiitoksia paljon kaikista niistä kommenteistasi, joita olet viime aikoina antanut blogiini ja joihin en ole mitenkään reagoinut - anteeksi siitä.
Muuten mullakin on nyt sellainen tosi sosiaalinen kausi menossa! Oon vaan hoksannu miten paljon puhun puolitutuille ja tutustun uusiin ihmisiin. Ja huomaa aina välillä et miten paljon mulla onkaan kavereita ja et ehkä ihmiset ei aattele et oon ihan pöhkö.