Rakastan häntä, mutta miten voin tietää ettei hän nyt valehtele, petä lupaustaan. Hän on se josta en ole kuullut mitään ja nyt ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut hän ottaa yhteyttä ja sanoo kaipaavansa. Se tuntuu hyvältä. Hän kertoo juuri niistä asioista mistä minä häntä kaipaan. Kertoo uudesta elämästään, siellä, kaukana musta. Vaikuttaa onnelliselta, ensin olen katkera"tottakai, hän saa aina kaiken minkä haluaa", kunnes älyän itsekin rakastavani elämääni tällä puolella maapalloa.. itkin, vain vähän, pakkohan oli hänelle vastata. Annan osoitteeni, ehkä hän oikeasti kirjoittaa. Joskus musta tuntuu että hän tarvitsee mua aivan yhtä paljon kun miekin häntä.
Ja niin
on nuori sydämein
vaikka huorin tein
nyt uskon ihmeisiin
ja lähden tanssimaan
vain aurinko ja kuu
on turhaa kaikki muu
en pelkää kuolemaa
- Olavi Uusivirta: Huomenna hän tulee
Olen pettynyt niin moneen ihmiseen, joskus tuntuu että kaikki valehtelevat ja toivoisin ihmisten kertovan mitä he oikeasti ajattelevat. Jos he eivät halua jotain tehdä kertoisivat etukäteen eikä silloin kun ollaan jo ilmottauduttu vapaaehtoisiksi. Tollaisissa pikkujutuissa en valehtelulla näe edes mitään ideaa. Aina hoen sitä miten inhoan valehtelevia ihmisiä, mutta olisiko kaikki oikeasti paremmin jos kaikki puhuisivat totta..
Haluaisinko oikeasti tietää mitä minusta ajatellaan. En voi edes kuvitella mitä tekisin jos hän kertoisi aina vihanneensa minua ja ettei halua enää koskaan nähdä minua. Ei kukaan halua kuulla pahoja asioita itsestään ja sen takia varmaan eräs ystäväni aluksi ärsytti minua, hän kertoi totuuden aina kun oli jotain sanottavaa. Ja nyt olen hänen ainut ystävänsä...
Ihmisten pitäisi rakastaa toisiaan. Viha on niin turha tunne. Jos ei olisi kuin hyvää sanottavaa kaikki voisivat olla rehellisiä toisilleen.
Ja huh, täytyy kyllä nostaa hattua painonseurantataulukollesi! Onnistuisimpa minäkin pudottamaan vielä puolessa vuodessa viisi ylimääräistä kiloa. Tai oikeastaan kolmekin riittäisi mainiosti. Mikäli nyt arvioin painoni oikein. Täytyy käydä ostamassa vaaka, juuri nyt tuntuu että tarvitsen sitä hetimmiten.
Mutta nyt menen nukkumaan. Sillä unikin saa aineenvaihdunnan tasapainottumaan \o/ (sen jälkeen kun hän on vetänyt innoissaan kaksi litraa vettä, huoh)
Ihmiset valehtelevat, se on kirjoittamaton sääntö. Totuus voi satuttaa, mutta niin valheetkin. Ihmisten vain pitäisi osata kertoa totuus silloin kuin pitäisi, ja valehdella silloin kun se todellakin tulisi tarpeeseen. Mutta sellaista ei ihminen voi tehdä, koska silloin pitäisi tietää kaikki. Joten ihmiset satuttavat toisiaan. Mutta pakko myöntää, itse kuulen mieluummin toisten mielipiteen minusta päin naamaa. Kaksinaamaisuus on inhottavaa. Se, että leikkii kaveria ja muiden kanssa kuitenkin puhuu paskaa satuttaa enemmän kuin se, että sanoisi heti suoraan, mitä ajattelee. Ennen kuin ehtisi kiintyä ja luottaa.
Viha on turhaa ja liian kallisarvoista tuhlattavaksi. Silti vihaan, ihan oikeasti vihaan erästä henkilöä. Jos murha ei olisi rikos, hän olisi jo kuollut... Pelkästään tuon sanominen tekee minusta melko lailla pahan ihmisen.
En jaksa toista kertaa kirjoittaa mitä siihen laitoin, mutta sanon ainakin että oon mäkin monesti miettinyt mitä ihmiset ajattelee musta ja tahtonut tietääkin, mutta sitten tajunnut että on ehkä vaan parempi etten tiedä. Mitä sulle kuuluu nyt muuten? :)
Kamalasti haamupostauksia sulta tullut muuten tässä :o. Toivottavasti pian saadaan uutta luettavaa :).