1.
Mietiskelin tässä esiintymistä ja sitä onko nykyään niin että täytyy olla sosiaalinen ja omata puhumisen taito pärjätäkseen elämässään,,,,, aikaisemmin tänään olin esiintymiskoulutuksessa, joka on pakollista jos haluaa vaikuttaa tiettyihin asioihin, siis MITÄ. Ajattelevatko ihmiset oikeasti, että niillä hiljaisilla nurkissa istukselijoilla ei ole omia mielipiteitä tai taitoa esittää niitä. Joidenkin ihmisten asennoituminen tähän asiaan ärsyttää, vaikka kokemus olikin todella mukava. Aina te saatte musta tälläsiä ristiriitaisia tunteita irti. Mikä on vaan ihan hyvä asia, ei elämän pitäisikään olla tasapaksua.
Kuitenkin suoraan (kiertelyn kautta) tuohon tapahtumaan, joka oli teatterilla teatteriopettajan johdossa- Nainen oli sellainen pirteä ja puhelias ja muistutti tavallaan minua, sitä ihmistä mikä olen silloin kun olen parhaimmillani ja nyt en puhu ulkonäöstä, On ihana asia, etten pitkiin aikoihin ole stressannut asiasta. Vaikken edelleenkään koe itseäni kauniiksi, olen alkanut hyväksyä sen , että ehkä joku muu kokee. Aluksi olin tietenkin innoissani, halusin näyttää itsestäni sen sosiaalisen puolen ihmisille jotak eivät vielä tunne minua, näyttää itseni parhaimmillani. Kaikkihan aina esittävät jotain ja nyt esitin itseäni, mutta vain hauskempaa, pelottomampaa ja mukavampaa versiota, henkilöstä joka olen.
Mutta jossain vaiheessa ahistus iski päälle. Sanoin jotain väärää, ilmaisin mielipiteeni liian kärkkäästi ja kukaan ei ymmärtänyt minua ja niin olin taas alkupisteessä. Minä, mutta väärinymmärretty.
2.
Päivän toinen osa alkoi koulutuksen jälkeen ja oli ihana. Tunsin taas oloni pidetyksi ja ihmiset joita tapasin leirillä vasta viikko sitten olivat yhä kiinnostuneita seurastani. Jotkut eivät vihaa minua.
3.
Istun hymyillen kotona ja syön karkkia. Iloiten kommenteista, tullen takaisin(lyhyen tauon jälkeen)
Se on tosiaan tyhmää, että ajatellaan ettei hiljaisemmilla ihmisillä ole mielipiteitä. Ehkä niitä ei vain tahdo tai jaksa kertoa ääneen. Vaikka sä olet omasta mielestäsi sanonut "jotain väärää", niin ei se välttämättä ole mitään väärää ollut. Ole ylpeä itestäs ja siitä, että uskallat tehdä tiettyjä asioita.
Hyvää viikonloppua!
Mukava lause. Tuohon jos pystyisi itsekin... :) Tuo esittäminen ja lopulta väärien asioiden sanominen kuulostaa niin tutulta. Itse yritän vetää aina jotain shouta, mikä menee useimmiten yli ja lopulta tulee tunne, että muita vain ärsyttää koko juttu ja muut inhoavat mua.. yms angstangst..
Täytyykin lisätä blogisi suosikkeihin ja jatkaa sen lukemista! =)
Toivottavasti sinäkin eksyt joskus toistekin lukemaan uutta blogiani! =) (vanha blogini oli myös täällä vuodatuksessa mutta nyt sitten siirryin käyttämään tuota bloggeria... Jos kiinnostaa niin katso myös vanha blogini: http://deezmo.vuodatus.net)
Hyvää marraskuun jatkoa! =)
Ihana lause! Samaa voisin sanoa itse, en pidä itseäni kauniina, mutta pakko minun kai on olla kun poikakaveri silittää poskiani ja hymyilee katsoen silmiin.
Minähän tässä voisin olla sulle kateellinen! Olet uskaltautunut voittamaan pelkosi (jos esiintyminen on sitä sinulle).
Jatketaan näin!