Kuulostaa aika tutulta tuo tunne, että haluaisin olla jonkilainen, jota en kuitenkaan ole. Minäkään en toistaiseksi oikein tiedä kuka olen, mutta eiköhän se, ketä me olemme, selviä jossain vaiheessa...

Vastaus kommenttiisi: Ok. Taisi olla tosi tehokasta kun kerran laihduit noin paljon! ;) Mutta ymmärrän kyllä, että olisit mieluummin terve.
Saanko kysyä mikä sairaus sinulla on? (Ei ole pakko vastata tähän kysymykseen, jos se tuntuu liian henkilökohtaiselta.)

Oho, minulla meni äsken toi blogini osoite väärin, mutta se on siis: http://www.a-fakeittillyoumakeit.blogspot.com

Niin, se on ihan tavallista, että ihminen tässä iässä etsii itseään. Toiset etsivät vielä kolmekymppisenäkin. Vaan minusta ei saisi ajatella niin, että "olen tuollainen, tahdon olla tuollainen ja siksi yritän olla tuollainen". Minusta pitäisi lähteä siitä, että on niin aito oma itsensä kuin vain mahdollista. Ja jos huomaa, ettei se oma minä miellytä muita, liikkuu joko väärissä piireissä tai sitten täytyy lähteä miettimään miksi en miellytä. Enkö hymyile tarpeeksi, puhunko huomaamattani ilkeästi, puhunko pahaa muista ihmisistä? Sitten voi alkaa kiinnittää huomiota näihin omiin "negatiivisiin" piirteisiin. Ottaa opikseen ja kehittyä omana itsenään. Siinä, että yrittää olla iloisempi ja humoristisempi, ei missään tapauksessa ole mitään väärää. Silloin ei esitä muuta kuin on, vaan yrittää vain olla iloinen ja mukavaa seuraa. kaikkien ihmisten pitäisi osata nauraa ja siksipä se on ihan sallittua mielestäni.

Se vain, ettei tosiaan lähde etsimään mitään roolia miellyttääkseen muita. Se on virhe, koska pidemmän päälle silloin ei tule aitoja ystäviä. Ne tulevat silloin, kun ihmiset pitävät sinusta sinuna itsenäsi ja he myös jaksavat luoda pitkän ja tiiviin ystävyyssuhteen, koska he tuntevat sinut niin täysin.

Minulla on kaksi tai kolme sellaista ystävää, jotka tuntevat minut - joskus tuntuu että paremmin kuin itse tunnen itseäni. Se ei tarkoita sitä, etteikö olisi riitoja ja välirikkoja, mutta jotenkin kummasti he aina palaavat luokseni ja minä palaan heidän luokseen. he tietävät minun kusipäisimmät puoleni ja myöskin ne parhaimmat puoleni jotka usein tuppaavat olemaan piilossa.

Eli se mitä tahdoin sanoa tällä on se, että älä turhaan hukkaa voimiasi jonkun paremman minuuden tavoitteluun, joka joka tapauksessa ei ole sinua. Lähde mieluummin korjaamaan omia epähaluttuja piirteitä, niin että se oma positiivisempi ja syvempi puoli pääsee paremmin esille =}

Ja juu, minä tiedän: Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta kommentoimpa kumminkin. Muita on niin paljon helpompi auttaa kuin itseään x)

Niin se kai menee. :L

Sulla on kivan tuntunen blogi. En oo ennen tänne eksynytkään. :) Toivottavasti paranet pian!

niin ne kaikki ovat mutta sitten ku katsoi kui palijon niitä oli niin alko aatteelee jos osan ois jättäny pois :D

Kiitos kannustuksesta =) Oman huoneen hyviä puolia, kun menee vaikeaksi, voi mennä oman oven taakse piiloon. Kun vielä saisi oman ilmastoinnin että kyökin tuoksut pysyisivät kyökissä, a vot! Paranemisia sinulle!