Tyttö herää amulla. Hän on pudonnut sängystä edes asiaa huomaamattaan. Lattialla on hyvä olla, hän ei edes jaksa siitä nousta.
Kello soi, tytöllä on velvollisuuksia, esitys. Hän katsoo ikkunasta ulos ja huomaa myrskyn. Lunta sataa eikä edes näe vastakkaisen rakennuksen vastaripustettuja jouluvaloja. Tyttö on koittanut koko eilisen päivän saada kyytiä. Liian pitkä matka, ei pysty kävelemään. Tyttö on saita eikä halua kuluttaa viimeisiä kolikoitaan bussimatkaan. Hän päättää jättää väliin. Lintsauksesta on tullut tytön elämässä suuti asia, hän ei vaan halua tehdä mitään.
Hän muistaa lupauksen. Ja lähtee kävelemään, vaikkei jaksaisi hän haluaa lupauksensa pitää. Hän tapaa ystävänsä, nämä eivät huomaa haikeutta tytön silmissä, sitä miten tyttö pidättelee itkua joka ei tule.
Heillä on hauskaa, yksi parhaista päivistä kolmestaan. Tyttö saa energiaa, hän nauraa ja huutaa kannustushuutoja muiden tyttöjen mukana. Maali. Kaikki hihkuvat innosta ja tyttö hymyilee taas.
Ystävä lähtee, pian toinenkin. Hän katsoo autojen perään näiden kiitäessä vastakkaisiin suuntiin. Tyttö katsoo myrskyyn ja kävelee.
Tyttö tulee kotiin. Hön köy suihkussa . Laittaa musiikit soimaan ja nukahtaa..
Siihen turvalliseen paikkaan.
Lattialle.
Ja se myrsky oli tosiaan kamala. Yh.
Nooh, onhan elämäni kiireistä ja blogia kirjoitan, ettei tarvitse pitää kaikkea sisällään. Hyviä aisoitakin on joskus ärsyttävä kertoa hyvillekin kavereille, koska ne voivat heille olla yks hailee.
Kirjoittaminen on terapeuttista, ja toisten lukeminen myös!