Eikö vanhempien pitäisi ajatella lastensa parasta. Kuunnella heidän toiveitaan ja antaa heidän elää elämäänsä niin että he ovat onnellisia.
Olen onnellinen. Mulla on ihania ystäviä, joiden joukku vaan kasvaa mitä enemmän tutustutaan. Joka päivä on jonkinlaista tekemistä ja löydän jokaisesta hetkestä jotain ihanaa.
Joskus ihanaa on se että ystävä uskoutuu minulle, kertoo miksi on paha olla ja itkee. Kun joku luottaa ja osoittaa tunteitaan halaamalla.
Vaikka silloin kun kaikilla on paha olla ja ei haluaisi olla seurassa joka on vihainen, koska luulen heidän olevan vihaisia minulle koska olen tehnyt jotain, aina ajattelen sen olevan oma vikani. Silloinkin vain se että minulla on seuraa joka haluaa olla kanssani tekee iloiseks.
Joskus on ihana olla lapsellinen, laskea pulkkamäkeä keskellä yötä ja katsoa leffoja aamuun asti.
On ihanaa kun ihminen,. jonka on tuntenut vasta vähän aikaa halaa ja sanoo pitävänsä,
miksi en voisi asua yksin niin saisin ehkä elääkin tätä elämää.
Todellakin toivon että saisin sen pojan! jaiks <3
Sulle kanssa paljon voimia kaikkeen!!
Jotenkin nää sun tekstit vaan pysäyttää mut ja saa ajatukset harhailemaan ties missä. Olet hyvä lukitsemaan lukijan mielenkiinnon ja oikeasti ajattelemaan sitä mitä sä olet kirjoittanut. :) Joidenkin tekstit (kuten esim. minun) on pelkkää sanahelinää, mutta sun teksteistä tulee jotenkin sellainen olo, että niillä on jokin tarkoitus. Osaat kertoa ja kirjoittaa hyvin, ja niin, että mieleen tulee paljon kysymyksiä, mutta toisaalta myös tekstistäsi tajuaa mitä yrität sanoa. Äh, mun itseni on nyt vaikeaa sanoa asiaa yhtään paremmin kuin näin.
Mutta nyt siihen sun kommenttiin mun blogissa...
Mun mielestö jokainen ihminen tarvitsee sen ihmisen, joka oikeasti kuuntelee ja tukee. Mutta kuitenkin taitaa olla aika vaikeaa löytää sellaista. Ei varmaan kovin monella kuitenkaan ole sitä kuuntelijaa. Ehkä meidän pitäisi löytää se kuuntelija sisältä itsestämme, mutta mun mielestä sen pitäisi olla joku toinen. Itse tahtoisin ystävän, jolle voisin purkaa pahaa oloani, ja hän myös mulle. On mulla sellaisia kavereita/ystäviä jotka osaavat jollain tavalla avautua, mutta mä en osaa niille.
En tiedä millaisia sun vanhemmat on, mutta toivon että ne vain tarkottaa pelkkääh hyvää. On mullakin tuollaisia "haluun muuttaa pois" -ajatuksia, oli just pari päivää sitten viimeksi. Tuli vain sellainen olo, että äiti pitää mua liikaa otteessaan eikä ole ehkä ikinä valmis päästämään irti omasta "pikkutytöstään".
Sattui kaikenlaista.
Nyt tuntuu turvattomalta, pitkästä aikaa. Muistan miltä tuntuu olla tuuliajolla.
Virran mukana mennään. Voit muuttaa ilman vanhempiesi "lupaa"/"hyväksyntää" kotoa, kun menet töihin tai saat tarvitsemat tuet valtiolta.
Yksin asumisesi tulisi todella kalliiksi vanhemmillesi.